Compensaten konkurssi

Compensaten liiketoiminta on tullut päätökseen, ja hain yhtiötä viime perjantaina vapaaehtoiseen konkurssiin . Uutinen on ymmärrettävästi herättänyt paljon keskustelua. Compensate oli saanut Business Finlandilta seitsemän miljoonan euron rahoituksen, ja se on paljon rahaa. Haluan tällä kirjoituksella avata toimintaamme ja miksi emme onnistuneet saavuttamaan tavoitteitamme.

Ilmastonmuutos ja hiilimarkkina

Idea Compensatesta syntyi kun työskentelin eduskunnassa. Ajatus oli yksinkertainen. Ilmasto muuttuu, sillä ilmakehässä on liikaa hiilidioksidia. Ongelman korjaamiseksi meidän on tehtävä kaksi asiaa: ensisijaisesti meidän on vähennettävä päästöjä, ja sen lisäksi meidän on sidottava ilmakehässä jo olevaa hiilidioksidia. Compensaten ajatus oli, että aina kun synnytämme päästöjä, vähintä mitä meidän tulisi tehdä, on siivota omat jälkemme. Kaikissa ilmastotavoitteissa hiilensidonta on mittavassa roolissa. IPCC:n mukaan viimeistään vuodesta 2050 eteenpäin meidän on sidottava 6Gt hiilidioksidia vuosittain. Se vastaa tällä hetkellä kahden kuukauden globaaleja päästöjä. Kuvitelkaa kaikki maailman liikenne ja tehtaat synnyttämään päästöjä kahden kuukauden ajan. Se on valtava määrä hiilidioksidia sidottavaksi. Compensate julkistettiin vuonna 2019. Tuolloin hiilimarkkinan globaali koko oli 300 miljoonaa euroa. Viime vuonna markkinan koko oli kaksi miljardia euroa. Eri arvioiden mukaan markkinan odotetaan kasvavan noin 50 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Bloomberg puolestaan arvioi , että jos hiilimarkkinan pelisäännöt saadaan toimimaan kunnolla, markkina saattaa kasvaa tuhanteen miljardiin euroon vuosittain seuraavan 15 vuoden aikana. YK:n alaisen järjestön mukaan hiilimarkkinasta on tulossa suurempi kuin kaasu- ja öljyteollisuudesta ennen vuotta 2050. Markkinan kasvua ajaa yritysten kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet ja tiukentuva regulaatio. Päästöjen sitominen on nykyään täysin vapaaehtoista, mutta siinä vaiheessa kun järjestelmä saadaan toimimaan kunnolla, olen vakuuttunut, että hiilen sidonnasta tulee pakollinen osa kaikkea toimintaa, missä syntyy päästöjä. Olisi käsittämätöntä, että saisimme jatkaa vahingon aiheuttamista ilman velvollisuutta korjata aiheuttamaamme vahinkoa.

Compensaten malli

Hiilimarkkinan ennustetaan kasvavan valtavaksi, mutta se ei ole vielä täysin vakiintunut ja kypsä markkina. Heikon regulaation myötä se on täynnä valuvikoja ja viherpesua. Se, että markkina toimii nykyään huonosti, ei voi kuitenkaan estää keskittymästä sen rakentamiseen. Markkinasta ei voida saada koskaan toimivaa, jos emme ole valmiita kehittämään sitä.

Hiilimarkkina toimii yksinkertaistetusti niin, että maailmalla on hiilensidontahankkeita, esimerkiksi metsityshankkeita, joista syntyy hiilikreditejä sen mukaisesti, miten uuteen metsään on jo sitoutunut hiiltä. Compensate ei siis myynyt palvelua, jossa lupasimme istuttaa puita tulevaisuudessa, vaan hiili piti ensin sitoa ja vasta sen jälkeen sitä saattoi myydä. 

Kävimme läpi lähes kaikki merkittävät sertifioidut metsiin liittyvät hankkeet maailmassa. Ymmärsimme, että ainakin 90% kaikista hankkeista oli heikkolaatuisia, eivätkä ne tarjonneet todellista ilmastovaikutusta. Loput 10% olivat nekin laadultaan heikompia kuin mitä väittivät olevansa. Pystyimme kuitenkin hyödyntämään näitä hankkeita tekemällä mittavan ylikompensaation sekä hajauttamalla riskiä ostamalla kreditejä useista eri hankkeista. 

Compensaten liikeidea perustui siihen, että nykyisestä järjestelmästä piti saada luotettavampi ja siten kiinnostavampi. Tehtävämme oli tunnistaa riskit ja epävarmuudet, ja huolehtia erityisesti siitä, että myymämme hiilensidonta oli todellista ja vaikuttavaa . Palvelumme ei ollut kaikista edullisin, mutta uskon, että se oli kustannustehokkain ratkaisu mitä kansainvälisiltä markkinoilta löytyi. 

Halusimme myös tuoda markkinan epäkohtia avoimesti esille. Saavutimme sillä paljon mainetta maailmalla, ja meidät tunnettiin kansainvälisen markkinan edelläkävijänä ja ajatusjohtajana. Annoimme säännöllisesti haastatteluja maailman suurimmille medioille siitä, mikä hiilimarkkinassa oli pielessä ja miten sitä tulisi kehittää. Tämän ansiosta aloimme myös saamaan kansainvälisiltä yhtiöiltä yhteydenottoja. Esimerkiksi yksi maailman merkittävimmistä talousmedioista, The Economist, otti meihin yhteyttä ja valitsi meidät yhteistyökumppanikseen. Koska he seuraavat hiilimarkkinaa ja tuntevat sen hyvin, oli kumppanuus The Economistin kanssa osoitus siitä, että teimme monet asiat oikein.

Rahankeräyslupa

Olimme viimeisen vuoden aikana päässeet hienosti vauhtiin, mutta valitettavasti yrityksen rahat loppuivat kesken ennen kuin onnistuimme nostamaan jatkorahoitusta. Suurin syy epäonnistumiselle oli se, että meille jäi hyvin vähän aikaa osoittaa, että ratkaisullemme oli kysyntää ja että meillä oli kyky rakentaa Compensatesta globaali kasvuyhtiö. Julkistimme Compensaten keväällä 2019 ja voisi ajatella, että meillä olisi ollut riittävästi aikaa. Valitettavasti ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta jouduimme taistelemaan oikeudestamme olla olemassa.

Suomessa on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellinen laki rahankeräyksestä, jonka mukaan jos yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa, tarvitaan rahankeräyslupa. Luvan voi saada ainoastaan yhdistys tai säätiö, ja yrityksille sitä ei voida edes myöntää. Lähes kaikissa muissa läntisissä maissa rahankeräyslaista on luovuttu, sillä sen määrittäminen mikä on vastikkeetonta ja mikä ei, on käytännössä aina mielivaltaista ja siten mahdotonta.

Päästökompensaatioiden tarjonta ei ole koskaan ollut laitonta Suomessa. Yrityksiä, jotka sitä tekevät, on ollut olemassa 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Poliisihallituksen alainen arpajaishallinto kuitenkin katsoi, että juuri Compensaten kohdalla palvelu ei ole liiketoimintaa vaan hyväntekeväisyyttä. Tulkinta oli absurdi ja soti koko ilmastopolitiikan perusperiaatteita vastaan. Jos yritys asettaa itselleen ilmastotavoitteet ja niiden saavuttamiseksi sen on ostettava hiilensidontaa markkinoilta, on käsittämätön ajatus, että se olisi vastikkeetonta hyväntekeväisyyttä eikä palvelua.

Olin yhteydessä arpajaishallintoon puoli vuotta ennen Compensaten julkistamista ja tein lausuntopyynnön siitä, tarvitseeko toiminta rahankeräyslupaa. Arpajaishallinnolla meni yli seitsemän kuukautta vastata lausuntopyyntöön ja siinä välissä Compensaten toiminta oli jo käynnistetty. 

Vajaa kaksi kuukautta Compensaten julkistamisen jälkeen saimme vastauksen lausuntopyyntöön. Sen mukaan arpajaishallinto katsoi meidän syyllistyvän rikokseen, jos emme hakisi rahankeräyslupaa. Rahankeräyslupa olisi kuitenkin edellyttänyt kaikilta yhteistyössä kanssamme olevilta yrityksiltä yhtiökokouksen koolle kutsumista ja muutosta yhtiöjärjestykseen. Meidän oli tarkoitus tehdä yhteistyötä mm. monen pörssiyrityksen kanssa, joten ajatus rahankeräysluvasta tuntui sekä perusteettomalta että mahdottomalta. 

Tästä syystä emme heti hakeneet rahankeräyslupaa, vaan yritimme ratkaista asian neuvottelemalla siitä arpajaishallinnon, poliisihallituksen, sisäministeriön, ympäristöministeriön, kansanedustajien sekä johtavien ilmastoasiantuntijoiden kanssa. Kokoomuksen Kai Mykkänen teki eduskunnassa kirjallisen kysymyksen aiheesta vastuussa olevalle sisäministeri Maria Ohisalolle. Kun saimme Ohisalon vastauksen, jossa todettiin, että päästökompensaatiot vaatisivat rahankeräysluvan, totesin, että meillä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea lupaa.

Ilmoitin asiasta heti poliisin ylimpään johtoon ja pian Ohisalon vastauksen jälkeen jätimme rahankeräyslupahakemuksen. Kuukautta myöhemmin uudenvuodenaaton kynnyksellä 2019 sain yhteydenoton Ylen toimittajalta. Hän halusi minulta kommenttia siitä, että arpajaishallinto oli tehnyt meistä tutkintapyynnön. En tiennyt asiasta ennen tätä. Olin tietysti ihmeissäni, sillä olimmehan hakeneet lupaa arpajaishallinnon ohjeistuksen mukaan. 

Soitin arpajaishallintoon, ja sieltä vastattiin, ettei heillä ole meiltä mitään hakemusta. Kävi ilmi, että hakemuksemme oli hävinnyt poliisin järjestelmistä ja se löytyi vasta sen jälkeen, kun toimitimme kuvakaappaukset hakemuksen jättämisestä. Puhelussa kysyin myös mistä kaikista muista yrityksistä oli tehty tutkintapyyntö - tarjosihan esimerkiksi Finnair päästökompensaatiota. Minulle vastattiin, että he eivät saa kertoa kenestä tutkintapyyntö on tehty. Meistä oli vuodettu tieto medialle. Kenestäkään muusta päästökompensaatiopalvelua tarjoavasta toimijasta ei koskaan tehty tutkintapyyntöä.

Helsingin poliisi suoritti asiassa esitutkinnan. Esitutkintapöytäkirjan mukaan tavoiteltu rikoshyöty oli 0€, saavutettu rikoshyöty 0€ ja syntynyt vahinko 0€. Tutkinnanjohtaja oli pahoillaan tilanteesta, mutta sanoi, että he eivät voi pysäyttää prosessia, jos valvova viranomainen katsoo rikoksen tapahtuneen. 

Asia siirtyi syyttäjälle. Pyysin syyttäjää tekemään nopean päätöksen, sillä toimintamme oli estynyt niin kauan, kun prosessi oli vireillä. Syyttäjällä kesti lopulta vuoden verran tehdä syyttämispäätös asiassa. 

Samaan aikaan haimme yhä arpajaishallinnolta rahankeräyslupaa, mutta sitä ei suostuttu ottamaan edes käsittelyyn, sillä arpajaishallinto sanoi, että meitä epäillään rikoksesta. Ainoa rikoksemme oli, että emme olleet hakeneet lupaa toiminnalle, josta arpajaishallinto ei itsekään kyennyt yli puolen vuoden aikana muodostamaan mielipidettä. Arpajaishallinnolla kesti pidempään vastata lausuntopyyntöömme kuin meillä hakea lupaa vastauksen saatuamme. 

Teimme tästä prosessista ja arpajaishallinnon päätöksestä kantelun oikeuskanslerille. Oikeuskansleri päätyi antamaan arpajaishallinnolle moitteet siitä, että prosessi oli kestänyt liian kauan ja että he eivät olleet kuulleet asiantuntijoita päätöstä tehdessään. Lisäksi arpajaishallinnon olisi tullut ottaa hakemuksemme käsittelyyn. Oikeuskanslerin ratkaisulla ei ollut kuitenkaan mitään vaikutusta asiaan, vaan arpajaishallinto ei edelleenkään suostunut käsittelemään rahankeräyslupahakemustamme.

Ongelma ratkesi lopulta lokakuun lopussa 2021. Silloin eduskunta päätti yksimielisesti muuttaa rahankeräyslakia niin, että se ei enää koskisi päästökompensaatiota. Olimme käytännössä 2,5 vuotta liiketoimintakiellossa. Se on pitkä aika start-upille, jonka tehtävänä oli hakea räjähtävää kasvua. Jos olisin tiennyt, että prosessi kestää näin kauan, olisin luonnollisesti lopettanut toiminnan. Meillä oli kuitenkin jatkuvasti perusteltu syy odottaa, että ongelma ratkeaisi pian, sillä kaikki asiantuntijat ja oikeusoppineet pitivät arpajaishallinnon tulkintaa käsittämättömänä . Tämän lisäksi Business Finlandin rahoituksen maksatus edellytti välitavoitteiden saavuttamista ja se olisi ollut mahdotonta ilman työntekijöitämme. Näistä syistä emme irtisanoneet henkilökuntaa, vaan jatkoimme toiminnan kehittämistä, jotta pääsisimme kunnon vauhtiin, kun ongelma lopulta ratkeaisi. Meillä oli noin 20 henkilön tiimi, ja rakensimme mm. digitaalista markkinapaikkaa kompensaatiopalvelulle.

On minusta täysin kohtuullista, että viranomainen tulkitsee lakia ja on eri mieltä tulkinnasta muiden asiantuntijoiden kanssa. Sen sijaan mielestäni ei ole kohtuullista, että huonoa ja epäselvää lakia tarkennetaan käynnistämällä rikosprosesseja yksityisistä toimijoista , jotka ovat yrittäneet selvittää miten toimia oikein ja ovat noudattaneet viranomaisten ohjeistusta. Arpajaishallinnon olisi ennemmin pitänyt pyytää ministeriötä tarkentamaan laintulkintaa - varsinkin, kun laki on kirjoitettu toisen maailmansodan aikoihin hyvin toisenlaiseen tarkoitukseen. Ei ole myöskään oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että prosessi kestää niin pitkään. Kahden ja puolen vuoden aikana asia ei edennyt edes käräjäoikeuteen asti. Koko tämän ajan olimme kuin löysässä hirressä. Henki ei lähtenyt, mutta meitä kohdeltiin kuin olisimme tuomittuja rikoksesta. Jos viranomainen käynnistää tämän kaltaisia rikosprosesseja, on niihin saatava myös ratkaisut nopeasti. 

Nykyinen järjestelmä aiheuttaa täysin kohtuutonta ja tarpeetonta vahinkoa. Meillä oli hyvät yhteydet päättäjiin, ja mahdollisuus tuoda asia julkisuudessa esille. Sen seurauksena saimme eduskunnan muuttamaan lakia. Monessa tapauksessa ihmisillä ei ole samaa mahdollisuutta. Erityisesti silloin viranomaisten mielivalta ja pitkät käsittelyajat johtavat oikeusmurhiin, vaikka tuomioistuimen päätös olisikin lopulta vapauttava.

Haluan tässä yhteydessä todeta, että en kanna arpajaishallinnolle pienintäkään kaunaa tapahtuneesta. Edelläkävijän rooliin kuuluvat odottamattomat haasteet. Ne opettavat sekä kärsivällisyyttä sekä sinnikkyyttä, jotka ovat arvokkaita taitoja elämässä. Sen sijaan olen todella vahvasti sitä mieltä, että rahankeräyslaista tulisi viivytyksettä luopua. Se ei palvele yhteiskuntaa mitenkään, ja ohjaa poliisin muutenkin vähäiset voimavarat epäolennaiseen hallintoon ja synnyttää keinotekoisia ongelmia. Rahankeräyslaki saattaa esimerkiksi estää luontoarvomarkkinan synnyn, vaikka hallitus pyrkii edistämään sitä hallitusohjelmassaan. Tällä hetkellä on todennäköisesti arpajaishallinnon mielestä laitonta, jos jokin yritys myy esimerkiksi soiden ennallistamista. Vaikea nähdä mitä iloa tällaisesta laista ja arpajaishallinnon laintulkinnasta on yhteiskunnalle.

Rahoitus

Compensate sai kesällä 2019 Business Finlandilta seitsemän miljoonan euron pääomalainan. Rahoitus oli osa ns. kasvumoottorirahoitusta - Sipilän hallitus oli myöntänyt Business Finlandille 60 miljoonan euron rahoituksen, jonka avulla oli tarkoitus synnyttää miljardin euron ekosysteemejä Suomeen. Business Finland näki tämän mahdollisuuden Compensatessa ja hiilimarkkinassa. Saamamme rahoituksen turvin meillä oli edellytykset rakentaa Compensatesta kansainvälinen menestystarina, ja onnistuessaan tällä olisi ollut valtavat vaikutukset sekä ilmastoon että talouteen. Olen äärimmäisen kiitollinen Business Finlandille tästä mahdollisuudesta.

Suuren mittakaavan kasvua ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa orgaanisesti, vaan kasvuun on uskallettava sijoittaa rohkeasti. Sen vuoksi suunnitelmamme ei ollut saavuttaa alkuvaiheessa positiivista kassavirtaa, vaan kasvattaa markkinaosuutta ja hakea sen avulla suurempaa jatkorahoitusta. Myös Business Finlandin välitavoitteiden saavuttaminen edellytti rohkeaa kasvusuunnitelmaa. Sen vuoksi meillä oli noin 20 henkilön tiimi viimeisen kolmen vuoden ajan, ja Compensaten rahoitus kului henkilökunnan palkkoihin.

Kun lopulta saimme liiketoimintamme kunnolla käyntiin ja meille syntyi näyttöjä, joilla hakea hakea kansainvälisiltä sijoittajilta isompaa rahoitusta, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, inflaatio pakotti korot nousuun, epävarmuus iski rahoitusmarkkinoille ja erityisesti kasvuyhtiöihin sijoittavien sijoittajien rahavirrat pysähtyivät. Vaikka meitä avustivat pohjoismaiden johtavat ammattilaiset, emme onnistuneet keräämään jatkorahoitusta. Kuluneen kevään kokemusten myötä olen vakuuttunut, että jos olisimme päässeet hakemaan jatkorahoitusta vuotta aikaisemmin samoilla näytöillä, olisimme onnistuneet siinä varmasti.

Julkisuudessa on esitetty epäilyjä, että koko Compensaten tarina olisi ollut iso puhallus ja että olisin hyötynyt tästä taloudellisesti. Compensate-yhtiö on ollut lähes koko tämän ajan Compensate-säätiön omistuksessa, eikä minulla ole ollut mitään ansaintamallia. Olen tehnyt Compensaten eteen viisi vuotta työtä. Koko aikana en ole maksanut itselleni euroakaan palkkaa. Yhtiön kanssa oli sovittu työstä korvaukseksi yksi euro vuodessa, mutta en ole laskuttanut sitä.

Tulevaisuus

Compensaten toiminnan aikana kanavoimme hiilensidontaan yli viisi miljoonaa euroa. Saimme sillä paljon hyvää aikaiseksi. Lisäksi olemme auttaneet hiilimarkkinaa kehittymään oikeaan suuntaan tekemällä aktiivista vaikuttamistyötä markkinan pelisääntöjen kehittämiseksi. Olen vakuuttunut, että Compensaten esimerkin ansiosta hiilimarkkina on kehittynyt Suomessa pidemmälle, kuin mitä se muuten olisi. Kuten alussa kirjoitin, hiilimarkkina tulee olemaan valtava. Toivottavasti suomalaiset yritykset tulevat olemaan kasvun ja menestyksen kärjessä. Meillä on yhä kaikki mahdollisuudet rakentaa ilmaston, biodiversiteetin sekä talouden kannalta jotain todella vaikuttavaa, mutta se tulee vaatimaan sekä yrityksiltä että poliittisilta päättäjiltä näkemyksellisyyttä ja rohkeutta. Kaikki suunnitelmat eivät tule onnistumaan, mutta jos riskiä ei uskalleta ottaa ja aina pyritään tekemään asiat varman päälle, jäävät suurimmat hyödyt varmuudella saamatta.

Pidän suurena onnistumisena myös sitä, kuinka hieno työpaikka Compensatesta kuoriutui. Meille kasvoi tiimi, josta en olisi voinut olla ylpeämpi. Porukalla oli uskomattoman kova integriteetti ja tahto saada Compensate onnistumaan tehtävässään. Tämä osoitti minulle kuinka tärkeää oikean yrityskulttuurin rakentaminen on ja kuinka inspiroivaa on tehdä töitä ihmisten kanssa, joita ihailee ja arvostaa. Vaikka erityisesti kulunut vuosi oli työläs ja täynnä vaikeita päätöksiä, rakastin joka ikistä päivää. Compesanten liiketoiminta ei enää jatku, mutta Compensate-säätiö jatkaa globaalia vaikuttamistyötään. Sitä tarvitaan, sillä ei riitä, että hiilimarkkina toimii paperilla. Sen pitää synnyttää myös aitoa ilmastovaikutusta. Lisäksi kaikki se osaaminen joka rakentui Compensatella jatkuu muualla. Nämä Compesatella olleet timantit tulevat tekemään arvokasta työtä muissa yhtiöissä, ja olen varma, että siitäkin seuraa jotain arvokasta tähän maailmaan.

Omalta kohdaltani en tiedä mitä teen elämässäni seuraavaksi. Voi olla, että hiilimarkkinan aika on osaltani ohi. Sen sijaan ihmiskunnan tulevaisuus kiinnostaa yhä enemmän. Rakenteellisten muutosten lisäksi koen, että ihmisten tietoisuuden tason on noustava, jos aiomme onnistua ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kyse ei ole enää siitä, että meillä ei olisi tarpeeksi tietoa vaan siitä, miten saamme tarvittavat päätökset tehtyä. Tämä kaikki muuttuu paljon helpommaksi, kun uskallamme olla myötätuntoisia, kunnioittavia ja ystävällisiä myös heitä kohtaan, jotka näkevät maailman toisin kuin me.

Antero Vartia Compensaten perustaja